Siirry sisältöön

Korona-kesä 2020 on kääntynyt syksyyn. Kulunut kesä oli Tuulensuussa rauhallinen. Epidemia ei juurikaan tuntunut maalla metsien ja peltojen keskellä. Viimeiset ateljeetalon kesävieraat sen sijaan saivat kokea sisämaata ravistelleen Aila-myrskyn (17.9.2020), joka katkaisi muutamaksi hetkeksi sähköt Järkiniemestä ja Tuulensuustakin.

Myrskyn pyyhittyä Järkiniemen yli kuivia oksanrankoja ja lehtiä löytynee nyt veistospuiston poluilta. Muuten syksystä tulee toivottavasti yhtä värikäs ja kaunis kuin aina ennenkin. Tuulensuun hiljaisuudessa viipyvät vielä hetken joutsenet ja kurjet ennen kuin nekin vaihtavat maisemaa.

Kuvataiteilijoille viime kesä oli erikoinen, sillä monet kansainväliset residenssit laittoivat ovensa kiinni ja residenssiohjelmat pantiin jäihin. Koska ulkomaille ei päästy ja Suomeen tulokin oli hankalaa ellei mahdotonta, kotimaan vierasateljeet ja muut kulttuurikäyntikohteet nousivat arvoon avaamattomaan. Ne alkoivat kiinnostaa.

Ja näkemistä ja kokemistahan Suomessa on ja hienoja paikkoja, jossa voi kesänsä viettää. Aikoinaan Tuulensuun ateljeetalon rakentamisen ideana oli, että myös eteläiseen Suomeen asettuneilla kuvataiteilijoilla olisi mahdollisuus työskennellä tai viettää kesää maalla ja tutustua pohjoisen Keski-Suomen maaseutuun ja ihmisiin.

Aurinko paistaa pilvettömältä, siniseltä taivaalta ja lämpömittari näyttää hellelukemia. Tuulensuussa taitaa kuitenkin aina tuulla sen verran, ettei helle siellä tunnu epämiellyttävältä.

Tuulensuun osalta kuluneen kevään korona muutti arjen rutiineita, joihin nyt kesäkuun puolivälissä aletaan taas palailla. Suomessa päästään jo liikkumaan ja kotimaan matkailu tuntuu kiinnostavan ihmisiä uudella tavalla.

Keväällä määräaikaan mennessä Tuulensuun ateljeetaloon saatiin runsaasti hakemuksia. Korona kuitenkin vihelsi pelin poikki ja moni taiteilija perui saapumisensa. Sittemmin kun tautitilanne helpottui, Viitasaaren kesäviikot kiinnostavat taas ja uusiakin hakijoita on ilmaantunut.

Tuulensuun veistospuistossa loppukevään tilanne oli hyvin toisenlainen. Siellä korona lisäsi kävijöitä, sillä puistossa pääsee liikkumaan ilman virustartunnan vaaraa. Entiseen tapaan alkavana kesänä järjestetään heinä- ja elokuussa kolme veistospuiston esittelyä, joihin on vapaa pääsy.

Harmillista kuitenkin on, että Lasten taidepajapäivät, Tuulensuun taidekokoelmaa esittelevä taidenäyttely ja Arvon päivät jouduttiin tältä kesältä perumaan. Tapahtumat siirtyvät seuraavaan kesään.

On ollut hienoa huomata, että suomalainen maaseutu kiinnostaa taas, joten tervetuloa käymään! Veistospuistovierailu on maksuton ja sinne voivat kaikki tulla. Osoite on Järkiniementie 75, Kärnä.

Kesä 2020 - tuleeko se sieltä ollenkaan? Tänään aprillipäivänä Suomessa on paikka paikoin vielä lumi maassa. Eilen pyrytti, mutta huomisesta ei tiedä.

Vuosien päästä kukaan ei muista, millainen sää oli huhtikuun 1. päivänä 2020. Moni sen sijaan muistaa tuon näkymättömän eliön, joka sotki arkemme. Elämme keskellä Korona-viruskevättä 2020. Virus on laittanut arjen palikat uusiksi.

Tulevan kesän Tuulensuun kulttuuritarjonta on lyöty lukkoon ja ohjelma toteutetaan, jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa luvan ja toivotaan, että antaa! Turvalliselta ja mukavalta tuntuu ajatus, että Arvon päivät pidetään ja kuvataiteilijat pääsevät nauttimaan Tuulensuun ateljeetalon rauhasta. Veistospuiston esittelypäivätkin on jo lyöty lukkoon.

Ihan vaan tavallista kesää kaikki toivomme itsellemme ja toinen toisillemme. Mutta nyt riittää, että pysymme terveinä ja kotosalla. Harras toive on, että kun tämä kevätkausi on ohi, pääsemme liikkumaan kuten ennenkin ja Tuulensuun kesä 2020 voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan.

Tuulensuun kesä 2019 oli monivaiheinen. Ateljeetalon katto kunnostettiin loppukeväällä ja taiteilijavieraat pääsivät taloon vasta remontin jälkeen.

Kesän alussa Tuulensuussa järjestettiin toista kertaa Lasten taidepajapäivät. Myös tällä kertaa halukkaita olisi ollut enemmän kuin mukaan mahtui. Tapahtumaa pyritään jatkamaan myös tulevaisuudessa.

Arvon päivillä viitasaarelainen yhteisötaiteilija ja kuvanveistäjä Jaana Bombin kertoi yhteisötaiteen projekteista, joita hän on vetänyt yli 10 vuoden aikana pohjoisessa Keski-Suomessa. Aihe herätti kiinnostusta ja synnytti keskustelua.

Kuluva vuosi on Tuulensuuta koskevan, kolmivuotisen EU-hankkeen viimeinen täysi kalenterivuosi. Hanke "Tuulensuun veistospuiston saavutettavuuden lisääminen" on edennyt jouhevasti ja mikä hienointa, paikan tunnettuus on merkittävästi lisääntynyt.

Tulevien vuosien tavoitteena on entisestään avata Tuulensuuta ja sen toimintaa suurelle yleisölle. Ensi kesänä ateljeetalossa ja Tuulensuun riihessä on esillä taidenäyttely Tuulensuun taidesäätiön omista kokoelmista.

Syksy kääntyy hyvää vauhtia taas talveksi. Joulua odotellessa on hyvä hetki muistella vielä viime kesää Tuulensuussa ja miettiä jo tuleviakin.

Tuulensuun Taidesäätiö aloitti toukokuussa 2017 kolmivuotisen EU-hankkeen, jonka turvin on pikkuhiljaa kunnostettu Tuulensuun veistospuistoa. Ympäristöä on raivattu, polut pohjustettu, uusia opasteita teetetty ja saatu painosta uusi veistospuiston esite. Laavu, puucee ja laiturin uusiminen jäi viime kesänä vielä vaiheeseen, mutta valmista pitäisi olla kesän 2019 alussa.

Kesäkuussa ateljeetalossa järjestetty 5-päiväinen lasten taidetapahtuma saa jatkoa myös ensi kesänä. Toistakymmentä lasta pääsee tutustumaan veistotaiteeseen ja Tuulensuun veistoksiin opettaja, yhteisötaiteilija ja kuvanveistäjä Jaana Bombinin johdolla. Tämäntapaisella toiminnalla on Viitasaarella selvätikin kysyntää. Lasten taidekasvatus on kannatettava juttu.

Veistospuistossa järjestettiin viime kesänä neljä yleisökierrosta. Kävijöitä riitti, mutta enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Ensi kesänä kierrokset uusitaan. 

Heinäkuun alussa toteutui Tuulensuun Taidesäätiön monivuotinen haave, kun arkkitehti, professori emeritus, "talotohtori" Panu Kaila saapui Arvon päiville kertomaan suomalaisesta hirsirakentamisesta. Väkeä oli paikalla niin paljon, että osalle oli jaossa vain seisomapaikkoja. Perinteisistä tervetuliaiskahveista vastasi Asta Rossi ja vireästi toimiva Pasalan ja Viitakankaan kyläyhdistys.

Viime kesän saldoon on vielä lisättävä Tuulensuun savusaunan uusi kiuas. Ensin piti tosin opetella savusaunan lämmittämisen salat. Hyvät olivat löylyt - niin lempeät ja viipyilevät.   

Kymmenkunta taiteilijaa yksin tai perheineen ja ystävineen asutti Tuulensuun ateljeetaloa kesäkuusta syyskuun alkuun. Pitkästä aikaa myös savusauna lämpisi.

Alkukesän Taidepajapäivillä lapset tutustuivat veistospuistoon, piirsivät ja maalasivat viikon päivät ja lopuksi ateljeessa pidettiin lasten oma taidenäyttely.

Veistospuiston esittelyt toivat väkeä läheltä ja kaukaa, osa saapui veneellä Kolimaa pitkin. Eniten taisi kuitenkin käydä vieraita omalla ajallaan yksitellen tai pikkuryhmissä.

Kesä oli lämmin ja kuiva ja niin vähävetinen, ettei tontilta löytynyt onkimatoja ja järvessä vedenpinta laski niin, että syksyllä laituri oli kuivalla maalla.

Mutta aurinkoa riitti, vieraat keräsivät voimia ensi talven koitoksiin ja ateljeessa syntyi taidetta myös tuleviin näyttelyihin.

Tuulensuun rauhoittava ympäristö ja metsän keskeltä ja pellon reunasta löytyvät julkiset veistokset jaksoivat ihastuttaa ja hämmästyttää etenkin ensikertalaisia.

Talvi taittuu Tuulensuussa. Huhtikuun puolivälissä lunta oli vielä 60 senttiä ja Järkiniementie lumen peitossa. Ateljeetalolle ja savusaunalle pääsi vain suksilla. Varjossa oli hyvä hankikanto, mutta aurinkoisissa paikoissa suksi sujahti kinokseen ja hups.

Iltapäivän aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaukaa Kuhalanlahden takaa Viitakankaan suunnalta kuului joutsenten trumpettimaista laulua. Eläimiä tai ihmisiä ei näkynyt. Rusakko oli nirhaissut hampaillaan jäljet viime kesänä istutettuihin omenapuun taimiin.

Nyt talven lumat sulavat vauhdilla, maa lienee kohta kokonaan näkyvissä ja Järkiniementiellä rapa lentää. Kesää odotellaan.

Millaista mahtaa Tuulensuussa olla juuri nyt? Varmasti paljon lunta ja hiljaista. Päivät läpeensä yhtä hämärän hyssyä. Valoa on vähän ja maisema nukkuu. Muutama auto  huristelee aamuin illoin Järkiniementietä ja metsäkauriit loikkivat lumisilla pelloilla.

Pikkulintuja varmasti on, ainakin talitinttejä, punatulkkuja ja tilhiä. Niitä ei kylläkään kukaan taida ruokia, joten saavat pärjätä omillaan.

Syksyllä veistospuistoon tehtiin uusia polkuja ja vanhoja levennettiin ja tasoitettiin. Nyt polut ovat lumen alla ja odottavat kevätaurinkoa, joka sulattaa roudan maasta. Tähän aikaan siellä pääsisi hiihtämään vielä umpihangessa.

Mielikuvissa Tuulensuun talvi on valkoinen. Kaupunkilaisen korvissa soisi hiljaisuuden kohina. On outoa, kun ei kuulu ääniä mistään. Muistan sen viime kesältä. Sellaista ei koe kaupungissa koskaan.

Ajatus vie jo tulevaan, kesän valoon ja lämpöön. Tuulensuu on rakennettu kesäasukkaista varten. Auringonlaskut Koliman taivaanrannassa ovat näytelmä, jota voi tuijottaa tuntikausia.

Sitä kannattaa odottaa.