Siirry sisältöön

Blogi

Syksy kääntyy hyvää vauhtia taas talveksi. Joulua odotellessa on hyvä hetki muistella vielä viime kesää Tuulensuussa ja miettiä jo tuleviakin.

Tuulensuun Taidesäätiö aloitti toukokuussa 2017 kolmivuotisen EU-hankkeen, jonka turvin on pikkuhiljaa kunnostettu Tuulensuun veistospuistoa. Ympäristöä on raivattu, polut pohjustettu, uusia opasteita teetetty ja saatu painosta uusi veistospuiston esite. Laavu, puucee ja laiturin uusiminen jäi viime kesänä vielä vaiheeseen, mutta valmista pitäisi olla kesän 2019 alussa.

Kesäkuussa ateljeetalossa järjestetty 5-päiväinen lasten taidetapahtuma saa jatkoa myös ensi kesänä. Toistakymmentä lasta pääsee tutustumaan veistotaiteeseen ja Tuulensuun veistoksiin opettaja, yhteisötaiteilija ja kuvanveistäjä Jaana Bombinin johdolla. Tämäntapaisella toiminnalla on Viitasaarella selvätikin kysyntää. Lasten taidekasvatus on kannatettava juttu.

Veistospuistossa järjestettiin viime kesänä neljä yleisökierrosta. Kävijöitä riitti, mutta enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Ensi kesänä kierrokset uusitaan. 

Heinäkuun alussa toteutui Tuulensuun Taidesäätiön monivuotinen haave, kun arkkitehti, professori emeritus, "talotohtori" Panu Kaila saapui Arvon päiville kertomaan suomalaisesta hirsirakentamisesta. Väkeä oli paikalla niin paljon, että osalle oli jaossa vain seisomapaikkoja. Perinteisistä tervetuliaiskahveista vastasi Asta Rossi ja vireästi toimiva Pasalan ja Viitakankaan kyläyhdistys.

Viime kesän saldoon on vielä lisättävä Tuulensuun savusaunan uusi kiuas. Ensin piti tosin opetella savusaunan lämmittämisen salat. Hyvät olivat löylyt - niin lempeät ja viipyilevät.    


Kymmenkunta taiteilijaa yksin tai perheineen ja ystävineen asutti Tuulensuun ateljeetaloa kesäkuusta syyskuun alkuun. Pitkästä aikaa myös savusauna lämpisi.

Alkukesän Taidepajapäivillä lapset tutustuivat veistospuistoon, piirsivät ja maalasivat viikon päivät ja lopuksi ateljeessa pidettiin lasten oma taidenäyttely.

Veistospuiston esittelyt toivat väkeä läheltä ja kaukaa, osa saapui veneellä Kolimaa pitkin. Eniten taisi kuitenkin käydä vieraita omalla ajallaan yksitellen tai pikkuryhmissä.

Kesä oli lämmin ja kuiva ja niin vähävetinen, ettei tontilta löytynyt onkimatoja ja järvessä vedenpinta laski niin, että syksyllä laituri oli kuivalla maalla.

Mutta aurinkoa riitti, vieraat keräsivät voimia ensi talven koitoksiin ja ateljeessa syntyi taidetta myös tuleviin näyttelyihin.

Tuulensuun rauhoittava ympäristö ja metsän keskeltä ja pellon reunasta löytyvät julkiset veistokset jaksoivat ihastuttaa ja hämmästyttää etenkin ensikertalaisia.

Talvi taittuu Tuulensuussa. Huhtikuun puolivälissä lunta oli vielä 60 senttiä ja Järkiniementie lumen peitossa. Ateljeetalolle ja savusaunalle pääsi vain suksilla. Varjossa oli hyvä hankikanto, mutta aurinkoisissa paikoissa suksi sujahti kinokseen ja hups.

Iltapäivän aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaukaa Kuhalanlahden takaa Viitakankaan suunnalta kuului joutsenten trumpettimaista laulua. Eläimiä tai ihmisiä ei näkynyt. Rusakko oli nirhaissut hampaillaan jäljet viime kesänä istutettuihin omenapuun taimiin.

Nyt talven lumat sulavat vauhdilla, maa lienee kohta kokonaan näkyvissä ja Järkiniementiellä rapa lentää. Kesää odotellaan.

Millaista mahtaa Tuulensuussa olla juuri nyt? Varmasti paljon lunta ja hiljaista. Päivät läpeensä yhtä hämärän hyssyä. Valoa on vähän ja maisema nukkuu. Muutama auto  huristelee aamuin illoin Järkiniementietä ja metsäkauriit loikkivat lumisilla pelloilla.

Pikkulintuja varmasti on, ainakin talitinttejä, punatulkkuja ja tilhiä. Niitä ei kylläkään kukaan taida ruokia, joten saavat pärjätä omillaan.

Syksyllä veistospuistoon tehtiin uusia polkuja ja vanhoja levennettiin ja tasoitettiin. Nyt polut ovat lumen alla ja odottavat kevätaurinkoa, joka sulattaa roudan maasta. Tähän aikaan siellä pääsisi hiihtämään vielä umpihangessa.

Mielikuvissa Tuulensuun talvi on valkoinen. Kaupunkilaisen korvissa soisi hiljaisuuden kohina. On outoa, kun ei kuulu ääniä mistään. Muistan sen viime kesältä. Sellaista ei koe kaupungissa koskaan.

Ajatus vie jo tulevaan, kesän valoon ja lämpöön. Tuulensuu on rakennettu kesäasukkaista varten. Auringonlaskut Koliman taivaanrannassa ovat näytelmä, jota voi tuijottaa tuntikausia.

Sitä kannattaa odottaa.