Siirry sisältöön

Perustaja

”Täydellinen totuus on liian suuri ihmiselle, siksi ihmisen osa on etsiminen, eksyminen mutta myös myötätunto ja armo.”

Lause löytyy kiveen hakattuna Tuulensuun veistospuistosta kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen Jäljet-veistoksen yhdestä kivenlohkareesta. Arvo Kananen (1916–2014) mietti lausetta pitkään. Hän halusi, että ikiaikaiseen graniittiin hakattuun tekstiin kiteytyy jotain olennaista siitä, miten hän ymmärtää elämän.

Arvo Kananen ja ateljeetalo 1990-luvun alussa

Ihmisenä Tuulensuun perustaja Arvo Kananen oli etsijä, joka pohti läpi elämänsä ihmisen osaa ja olemassaolon kysymyksiä. Pohjimmiltaan hän oli eksistentialisti ja mystikko, mutta samassa persoonassa myös maanviljelijä ja pankinjohtaja Pihtipuutaalta.

Vastauksia elämän peruskysymyksiin Kananen haki ja löysi lukemalla ja opiskelemalla maailmankirjallisuutta, filosofiaa, tähtitiedettä ja eri uskontoja. Hänen lapsuudessa Viitasaarella oli vaikuttanut vanhalaestadiolaisuus, mutta se ei ollut este, etteikö  Kananen nuorena miehenä olisi voinut tutustua mm. Viitasaarella 1900-luvun alussa vaikuttaneen teosofisen liikkeen ajatuksiin.

Kymmenien ulkomaan matkojen motiivina niinikään oli pyrkiä ymmärtämään maailmaa ja sen toimintaperiaatteita. Moninaiset kiinnostuksen alueet tulevat hyvin esille Kanasen jälkeensä jättämässä, laajassa kirjastossa.

Tuulensuun kirjasto

Utelias ja tiedonjanoinen pikkupoika kävi 1920-luvulla kansakoulun, opiskeli kirjeopistossa keskikoulua ja jatkoi kansankorkeakouluun. Sota katkaisi korkeamman yleissivistävän koulutuksen hankkimisen. Armeijan jälkeen Kananen joutui sotaan ja osallistui sen jälkeen omalla panoksellaan maan jälleenrakennukseen.

Tuulensuun tilan pellot ovat vuokralla

Ensimmäinen Arvo Kanasen ammatti oli maanviljelijä. Hän oli valmistunut Mustialan maamiesopistosta agrologiksi. Vuosina 1946–1958 hän viljeli maata Viitasaarella ja Pihtiputaalla.

Luotettavaksi ja älykkääksi tiedetylle miehelle kertyi vuosien saatossa myös useita  erilaisia luottamustoimia. Niiden myötä Kanasta kehotettiin siirtymään pankkialalle, jonne hän sittemmin kouluttautui. Oman kertomansa mukaan Kananen ei koskaan kokenut pankkimiehen työtä omakseen. Sosiaaliset tilanteet, joissa asiakas tuli pyytämään lainaa, eikä sitä voinut syystä tai toisesta myöntää, olivat kiusallisia hoidettavia.

Ura pankissa kuitenkin kesti parikymmentä vuotta. Vuodesta 1959 Kananen toimi pankinjohtajana Pihtiputaan Säästöpankissa ja vuodesta 1963 hän johti Pihtiputaan Kansallis-Osake-Pankkia.

Kananen oli yksineläjä. Hän ei koskaan avioitunut, eikä hänellä ollut lapsia. Omat sisaret ja veljet olivat läheisiä, samoin heidän lapsensa. Pihtiputaalla asuessaan pankinjohtajan isossa taloudessa asui aika ajoin koulukortteerissa sisarusten lapsia.

Kananen oli mm. Rantaloma Oy:n (Rantasipi) hallituksen jäsen ja toimi jonkin aikaa  yrityksen hallituksen varapuheenjohtajana. Perimätiedon mukaan Rantaloma Oy:n perustamiseen liittyviä kokouksia pidettiin Kanasen Tuulensuun kesähuvilalla. 1960- ja 70-luvulla huvilaa vuokrattiin koti- ja ulkomaalaisia kesävieraille, joista osa oli kuvataiteilijoita.

Arvo Kananen ei ollut kovin käytännöllinen. Jos hän suunnitteli jotain, hän palkkasi aina ammatti-ihmiset, jotka osasivat asiansa. Ajokorttia hänellä ei ollut. Pitkilläkin matkoilla kulkuväline oli usein taksi. Tosin esimerkiksi Tuulensuuhun pääsi Pihtiputaalta kesäisin moottoriveneellä ja talvella suksilla. Mutta joskus myös Helsingin matkat taittuivat taksikyydillä. Tarinan mukaan pisin taksimatka Viitasaarelta oli Amsterdamiin ja takaisin.

Arvo Kanasen oman kertoman mukaan hänellä ei ollut työvuosina aikaa taiteelle, joka kuitenkin oli häntä aina kiinnostunut. Aikaa löytyi vasta, kun hän jäi eläkkeelle 1979. Siitä alkoikin toinen ura, ensin kuvataiteen harrastajana, sitten kuvataiteeseen perehtyvänä taiteen ystävänä ja lopuksi kuvataidemesenaattina.

Tuulensuun veistospuiston kahdessa teoksessa on käytetty tilalta löytyneitä  siirtolohkareita. Samoista kivistä Kananen rakennutti myös oman saaren kesähuvilansa eteen. Nyt saaren puut ovat jo kasvaneet ja tekosaari elää omaa elämäänsä kaunistaen rantamaisemaa.

Arvon saari

Eläkkeelle jäätyään Kananen ehti tehdä 35-vuotisen uran kuvataiteen parissa. Hän keskittyi nykytaiteeseen, joka oli hänelle suuri seikkailu. Kanaselle taide oli enemmän kuin harrastus, se oli elämäntapa ja iso osa vanhenevan miehen elämisen sisältöä.

Kananen eläköityi 63-vuotiaana ja Tuulensuun ateljeetalo perustettiin, kun hän oli 72-vuotias. 80-vuotiaana Kanasella oli edessään ohitusleikkaus ja 83-vuotiaana hän perusti Tuulensuun Taidesäätiön ja lahjoitti sille ateljeetalon, veistospuiston ja taidekokoelmansa.

Kanasen täyttäessä 85-vuotta häneltä ilmestyi muistelmateos Tuulensuun tarinoita. Vielä 90-vuotiaaksi asti hän oli voimiensa mukaan aina paikalla Tuulensuun Taidesäätiön kokouksissa.

90-vuotispäivänsä kunniaksi Arvo Kananen piti kutsuttuna Tuulensuun riihessä oman näyttelyn, johon hän maalasi yhden uuden teoksen, öljymaalauksen Kosmologinen hypoteesi multiuniversumista.

Arvo Kanasen 90-vuotisnäyttely Tuulensuun riihessä 2006, uusin teos oikealla