Siirry sisältöön

Tuulensuun tonttu

Arvo Kanasen tietojen mukaan Tuulensuun paikalla oli 1800-luvulla asunut kansanparantaja-selvännäkijä Lauri Niskanen. Myöhemmin 1920-luvulla Tuulensuuta asuttivat Ville ja Lempi. Lempi oli kertonut Arvolle, että Tuulensuussa kummitteli. Asiasta tiesivät myös muut Pasalan kyläläiset. Sittemmin Tuulensuun kummitukset ovat jääneet historiaan – vai ovatko?

Sillä niin vain kävi, että 1950-luvulla Tuulensuun kummitus ilmestyi unessa myös Arvolle. Kyse oli tontusta, joka tuli kertomaan riiheen nukahtaneelle Arvolle mielipiteensä Tuulensuun kohtalosta. Tuulensuun tontun ensitapaaminen ei ollut miellyttävä kokemus, sillä puolitoistametrinen, pitkäpartainen, kurttukasvoinen ja ilman kenkiä kulkeva tonttu oli kovin ylimielinen toruen Arvoa saamattomaksi.

Arvon kertoman mukaan tonttu valitti vanhan miehen narisevalla äänellä, että Tuulensuuhun pitäisi saada kunnollinen rakennus, sillä tonttu ei enää halunnut värjötellä riihen kylmissä nurkissa.

Ajatustyötä paljon tehneenä miehenä Arvo oli huomauttanut tontulle ajatelleensa kyllä asiaa, mutta kun oli ollut noita muita kiireitä. Tähän tonttu oli todennut ykskantaan, että Arvo yleensäkin ajatteli liikaa, eikä siksi saa mitään toimeksi.

Tuulensuun tonttua on kiittäminen Tuulensuun olemassaolosta. Kenenkään ei tarvitse myöskään olla ypöyksin Tuulensuun rauhassa – ei veistospuiston vieraiden eikä ateljeen asukkaiden, ei myöskään Tuulensuun tontun.

Silkkiuikkuemo poikasineen