"Täydellinen totuus on liian suuri ihmiselle, siksi ihmisen osa on etsiminen, eksyminen mutta myös myötätunto ja armo."
Lause löytyy kiveen hakattuna Tuulensuun veistospuistosta kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen Jäljet-veistoksen yhdestä kivenlohkareesta. Lause on Arvo Kanasen (1916-2014) oma ja tarkkaan mietitty. Hän halusi, että ikiaikaiseen graniittiin hakattuun tekstiin kiteytyy jotain olennaista siitä, miten hän ymmärtää elämän.
Ihmisenä Tuulensuun perustaja oli etsijä, joka pohti läpi elämänsä ihmisen osaa ja olemassaolon kysymyksiä. Pohjimmiltaan hän oli eksistentialisti ja mystikko, mutta samassa persoonassa myös maanviljelijä ja pankinjohtaja Pihtiputaalta.
Vastauksia elämän peruskysymyksiin Kananen haki ja löysi lukemalla ja opiskelemalla maailmankirjallisuutta, filosofiaa, tähtitiedettä ja tutustumalla eri uskontoihin.
Hänen lapsuudessaan Viitasaarella vaikutti vanhalestadiolaisuus, mutta se ei ollut este, etteikö Kananen nuorena miehenä olisi voinut tutustua myös Viitasaarella 1900-luvun alussa vaikuttaneen teosofisen liikkeen ajatuksiin.
Kymmenien ulkomaan matkojen motiivina oli pyrkiä ymmärtämään maailmaa ja sen toimintaperiaatteita. Monenlaiset kiinnostuksen alueet tulevat hyvin esille Arvo Kanasen jälkeensä jättämässä laajassa kirjastossa.
Työura pankkimiehenä
Utelias ja tiedonjanoinen pikkupoika kävi 1920-luvulla kansakoulun, opiskeli kirjeopistossa keskikoulua ja jatkoi kansankorkeakouluun. Sota katkaisi korkeamman yleissivistävän koulutuksen hankkimisen.
Kananen joutui suoraan armeijasta sotaan ja osallistui sen jälkeen omalla panoksellaan maan jälleenrakennukseen.
Ensimmäinen Arvo Kanasen ammatti oli maanviljelijä. Hän valmistui Mustialan maamiesopistosta agrologiksi. Vuosina 1946-1958 hän teki töitä kotitilalla Viitasaarella ja myöhemmin omalla Unholan tilalla Pihtiputaalla.
Luotettavaksi ja älykkääksi tiedetylle, perheettömälle miehelle kertyi vuosien saatossa useita luottamustoimia. Niiden myötä häntä kehotettiin siirtymään pankkialalle, jonne hän sittemmin myös kouluttautui.
Oman kertomansa mukaan hän ei kokenut pankkimiehen työtä omakseen. Sosiaaliset tilanteet, joissa asiakas tuli pyytämään lainaa, eikä sitä voinut hankkeen epärealistisuuden vuoksi myöntää, olivat hankalia ja kiusallisia.
Ura pankissa kuitenkin kesti parikymmentä vuotta. Vuodesta 1859 Kananen toimi pankinjohtajana Pihtiputaan Säästöpankissa ja vuodesta 1963 hän johti Pihtiputaan Kansallis-Osake-Pankkia.
Kananen ei avioitunut, eikä hänellä ole omia lapsia. Omat sisaret ja veljet olivat läheisiä, samoin heidän lapsenlapsensa. Pihtiputaalla asuessaan pankinjohtajan taloudessa asui koulukortteerissa aika ajoin sisarusten lapsia. Taloutta hoitivat taloudenhoitajat.
Arvo Kananen oli mm. Rantaloma Oy:n (Rantasipi) hallituksen jäsen ja toimi jonkin aikaa yrityksen varapuheenjohtajana. Perimätiedon mukaan Rantaloma Oy:n perustamiseen liittyviä kokouksia pidettiin myös Kanasen Tuulensuun huvilalla Pasalassa.
1960- ja 70-luvulla huvilaa vuokrattiin koti- ja ulkomaalaisille kesävieraille, joista osa oli kuvataiteilijoita. Kananen halusi olla mukana edistämässä Viitasaaren matkailua.
Arvo Kananen ei ollut kovin käytännöllinen. Jos hän suunnitteli jotain, hän palkkasi aina asiansa osaavan ammatti-ihmisen.
Vapaa-aikaa Tuulensuussa ja matkoilla
Tuulensuussa oli Arvo Kanasen eläessä hirsinen, arkkitehti Erkki Kantosen suunnittelema rantahuvila, joka on purettu pois syksyllä 2021.
Kananen ei ollut automiehiä, eikä hänellä ollut koskaan ajokorttia. Esimerkiksi Tuulensuun huvilalleen hän kulki Pihtiputaalta kesällä moottoriveneellä ja talvella joskus suksillakin. Hänellä oli jossain vaiheessa myös moottorikelkka. Viitasaarelle muuton jälkeen huvilamatkat tehtiin taksilla.
Pitkilläkin maantiematkoilla kulkuväline oli usein juuri taksi. Esimerkiksi Helsinkiin pääsi Viitasaarelta kätevästi taksilla. Tarinan mukaan pisin taksimatka oli Viitasaarelta Amsterdamiin ja takaisin.
Kananen asui joitakin aikoja mm. Egyptissä, jossa hänellä oli sukulaisia. Muita matkakohteita olivat esimerkiksi Kiina ja Intia sekä monet Euroopan maat, joissa hän tutustui taidekokoelmiin.
Toinen ura kuvataiteen tukijana
Kanasen oman kertoman mukaan työvuosina hänellä ei ollut aikaa taiteelle, joka kuitenkin aina oli kiinnostanut häntä. Aikaa taiteelle löytyi, kun hän jäi eläkkeelle vuonna 1979. Silloin saattoi alkaa hänen toinen - itselle kovin mieluisa ura - ensin kuvataiteen harrastajana, sitten kuvataiteeseen ja taidemaailmaan tutustuvana taiteen ystävänä ja lopuksi myös kuvataidemesenaattina.
Eläkkeellä ollessaan Kananen ehti tehdä 35-vuotisen uran kuvataiteen parissa. Pääsääntöisesti hän keskittyi oman aikansa taiteeseen. Tärkeää olivat tapaamiset ja keskustelu taiteilijoiden ja taidealan ihmisten kanssa.
Kanaselle oli merkityksellistä tavata henkilökohtaisesti kaikki Tuulensuun ateljeetalossa asuneet taiteilijat. Hänen elinaikanaan ateljeevieraat maksoivat vuokransa aina taideteoksina, jotka toimitettiin Kanaselle kotiin. Uusin teos ripustettiin keskelle olohuoneen seinää, josta sitä oli helppo tarkastella ja miettiä sen tekijää ja teoksen sisältöä. Jotkut teokset olivat olohuoneen seinällä vuosia, jotkut vain kuukausia.
Kanaselle taide oli enemmän kuin harrastus, se oli elämäntapa ja iso osa vanhenevan miehen elämän sisältöä.
Oma lukunsa on Tuulensuussa lähellä pois purettua huvilaa oleva "tekosaari". Kananen rakennutti sen Järkiniementien alta poistetuista valtavista siirtolohkareista. Ne oli tienrakennuksen yhteydessä jouduttu siirtämän tielinjauksesta tien viereen, sen penkoille, mikä rumensi maisemaa.
Saaren rakentaja eli kivien siirron talviaikaan tehnyt Kalevi Niskanen on kertonut, kuinka Koliman mutaiseen pohjaan upposi lähes käsittämätön määrä kiveä. Nyt saareen syntynyt kasvusto on jo korkeaa ja Arvon saari elää omaa elämäänsä rantamaisemaa kaunistaen. Saaren ympäriltä saa muuten mato-ongella hyvin ahvenia.
Kananen eläköityi 63-vuotiaana ja Tuulensuun ateljeetalo perustettiin, kun hän oli 72-vuotias. 80-vuotiaana Kanasella oli edessään ohitusleikkaus ja 83-vuotiaana hän perusti Tuulensuun Taidesäätiön ja lahjoitti sille ateljeetalon, veistospuiston ja taidekokoelmansa.
Kanasen täyttäessä 85 vuotta häneltä ilmestyi muistelmateos Tuulensuun tarinoita. Vielä 90-vuotiaaksi asti hän oli voimiensa mukaan paikalla taidesäätiön kokouksissa.
90-vuotispäivänsä kunniaksi Arvo Kananen piti kutsuttuna Tuulensuun riihessä oman taidenäyttelyn, johon hän maalasi suuren uuden teoksen, öljymaalauksen Kosmologinen hypoteesi ultiuniversumista.
