Kymmenkunta taiteilijaa yksin tai perheineen ja ystävineen asutti Tuulensuun ateljeetaloa kesäkuusta syyskuun alkuun. Pitkästä aikaa myös savusauna lämpisi.
Alkukesän Taidepajapäivillä lapset tutustuivat veistospuistoon, piirsivät ja maalasivat viikon päivät ja lopuksi ateljeessa pidettiin lasten oma taidenäyttely.
Veistospuiston esittelyt toivat väkeä läheltä ja kaukaa, osa saapui veneellä Kolimaa pitkin. Eniten taisi kuitenkin käydä vieraita omalla ajallaan yksitellen tai pikkuryhmissä.
Kesä oli lämmin ja kuiva ja niin vähävetinen, ettei tontilta löytynyt onkimatoja ja järvessä vedenpinta laski niin, että syksyllä laituri oli kuivalla maalla.
Mutta aurinkoa riitti, vieraat keräsivät voimia ensi talven koitoksiin ja ateljeessa syntyi taidetta myös tuleviin näyttelyihin.
Tuulensuun rauhoittava ympäristö ja metsän keskeltä ja pellon reunasta löytyvät julkiset veistokset jaksoivat ihastuttaa ja hämmästyttää etenkin ensikertalaisia.