Tuulensuussa on vielä näin toukokuun alussa hiljaista. Tulevaa kesää vasta valmistellaan. Laituri on kuulumma jo paikoillaan. Uusi suihkukaappi odottaa asentajaansa ja putkimiestä. Seuraavalla viikolla on sitten talon kevätsiivouksen vuoro.
Nimensä mukaisesti Tuulensuussa usein tuulee, mutta pääsääntöisesti kesätuulet ovat lempeitä. Syystuulet ovat eri asia. Talven jäljiltä tuuli oli riepotellut Tuulensuun veistospuiston suuren infotaulun kumoon. Jalat olivat katkenneet ja taulu pitkin poikin pihamaata. Nyt vanhalle taululle uusine jalkoineen on toivon mukaan löytynyt tuulensuojainen paikka.
Kesän 2025 vuokralaiset on valittu ja aikoja heidän kanssaan soviteltu. Toivotaan tälläkin kertaa, että kesä on aurinkoinen ja taiteilijavieraat viihtyvät. Osalla heistä on projektitöitä mukana, jotkut käyttävät aikansa uuden suunnitteluun. Päästä irti omasta arjesta paikkaan, jossa voi olla osa luontoa ja hiljaisuutta, lataa takuuvarmasti akkuja.
Tuulensuun ateljeetalo on tarkoitettu kuvataitelijoille, mutta HUOM ! ei aivan kaikille kuvataiteilijoille. Hakemustekstin mukaan hakijan pitää olla "Suomessa asuva tai suomalaiset maaseutuolosuhteet tunteva kuvataiteilija. Miksi näin? No, syy on hyvin yksinkertainen ja käytännöllinen. Kesäasukkaiden edellytetään pärjäävän itsenäisesti maaseudulla. Vaatimuksessa on kyse ennen muuta hakijoiden omasta turvallisuudesta.
Tuulensuussa vesi tulee hanasta, sitä ei tarvitse kantaa järvestä tai lähteestä. Sähköt on ja telkkari ja radio. Oletuksena on, että vieraat osaavat käyttää itse kotitalouskoneita ja elleivät osaa, kaivavat esiin ateljeetalon talokansiosta koneiden käyttöohjeet.
Kaupungeissa on yleensä sähkösaunat, mutta Tuulensuun molemmat saunat ovat puulla lämmitettäviä. Myös ateljeetalon takat lämpiävät puulla. Joten jos niitä haluaa lämmittää, pitää hakea puita, osata valita sopivat puut tulipesään ja huolehtia, että pellit ovat auki. Kannattaa ehkä raottaa hieman tuhkaluukkuakin, että ilma kiertää ja kuivat puut syttyvät näin helpommin. Puita pitää muistaa myös lisätä, ettei joudu kylpemään kylmässä saunassa. Seuraavana päivänä sauna siistitään toisia käyttäjiä varten.
Maaseudulla eläminen siis vaatii monia taitoja, joita paljasjalkainen nykykaupunkilainen ei ehkä koskaan elämässään tarvitse. Maaseutu opettaa kaikenlaista. Osaamattomuus on aina harmillista, mutta vaarallistakin se voi olla, jos uunin pellit on laitettu liian aikaisin kiinni ja sisälle tulee häkää. Vaara vaanii siinäkin, jos haluaisit mennä soutelemaan, eikä veneen käytön etiketti ole tuttu. Metsään on turvallisinta on ottaa sienikirja, kännykkä tai sienet tunteva ystävä, jos mielessä on sienestäminen. Niin ja metsästä pitää osata tulla myös pois.
Metsäähän Järkinimessä Tuulensuun ympärillä on. Kesällä 1925 Arvon päivillä keskustellaan kirjailija Anni Kytömäen ja Luonnonperintösäätiön väen kanssa metsästä ja sen merkityksestä. Opastetuille Tuulensuun veistospuiston kierroksille pääsee Arvon päivien päätteeksi heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja toisen kerran elokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Omatoimimatkailijoille veistospuisto on auki koko kesän.